Tavoitteet asetettu...

Eikös se aina mene niin, että elokuussa ja tammikuussa tehdään suuria lupauksia itselle ja muutaman kuukauden päästä ne on heitetty romukoppaan hyvien selitysten kera. Tuttu juttu! Nyt lähdetään matkaan toisella asenteella ja uskotaan itseen alusta loppuun. Ei muistella vanhoja onnistumisia tai epäonnistumisia. Ei myöskään lähdetä tavoittelemaan kuuta taivaalta nopeasti vaan viisaasti. Tärkeimpänä pointtina olisi löytää liikkumisen riemu sekä säännöllisen ja terveellisen ruokailun onni. Hassuinta tässä on se, että aikuisena ihmisenä tiedän kyllä kuinka paljon ja kuinka pitäisi liikkua, kuinka usein syödä ja mitä syödä, että homma olisi kondiksessa, mutta... Tieto ei tunnu olevan ainakaan tässä päässä se tekemisen väärtti. Ikävä kyllä! Pelkällä ajattelemisella ja toivomisella sohvannurkassa ei niitä kropassa piileskeleviä lihaksia löydetä!

Tällä kertaa olen jo pidemmän aikaa suunnitellut tätä loppuelämän projektia. Apuun otin Personal Trainerin, jonka kanssa olemme käyneet ensimmäisen keskustelun ja luoneet projektille tavoitteet ja puitteet. Olemme jopa sopineet aloituspäivämäärän ja siihen tähdätään. Keskustelun aikana sanoin itse, että aloitan elokuun 4. päivä tämän elämän muutoksen. Hän katsoi minua hetken ja kysyi, että miksei tänään? Kyllä sitä ihminen taas tunsi itsensä tyhmäksi selitellessään, että ei käy, pitää vielä saada tehdä sitä ja tätä... Jälkeenpäin ajattelin, että jatkossa ajatusmaailman pitää kyllä hurjasti muuttua, että päästään tuloksissa pitkälle. Huomasin, että ajattelen elämäni olevan ohi, kun aloitan terveellisen liikkuvan elämän ja kaikki kiva saa jäädä. Kysehän ei ole siitä, vaan ajatusmallin muuttamisesta ja myös hyväksymisestä, että kaikesta kivasta ja hyvästä ei tarvitse kieltäytyä täysin. Kohtuus kaikessa. Suklaat ja kylmät siiderit saa jäädä, mutta tilalle varmasti löytyy hyviä vaihtoehtoja. Positiivisesti pitää ajatella...

Sepä se, kuinka tämän kaiken hyvän saisi sisäistettyä?

Treenimusaa on ladattuna ja lenkkarit odottaa nurkassa, salivaatteista puhumattakaan. Nyt olisi viikko aikaa kaivaa kaikki tahdonvoima, reippaus ja iloiset ajatukset tämän elämän muutoksen taakse ja aloittaa homma puhtaalta pöydältä.

Lenkillä käynti ja muut yksin suoritettavat lajit on ollut aina ok, mutta salille meno on kyllä tällaiselle ronsulle pienoisen kynnyksen takana. Pienellä paikkakunnalla saleja on tasan yksi ja sielläkin ollaan kylkikyljessä... Ugh, ei auta kun hilata ronsu kynnyksen yli ja ajatella, että vuoden päästä sinne voi kirmata jo ihan toisella tunteella!

Pinkit kengät odottaa syyskelejä, lenkkikaverit on valmiina menoon ja ulkoilumaastoja löytyy nurkantakaa pilvinpimein! Täältä tullaan...

                                                      - ZeiZei